Ylimielisyys on inhimillistä

”En kestä ajatusta siitä, että pitäisi aina vain rakastaa kaikkia muita. Olen ollut neljä vuotta kaupan alalla töissä, mä vittu vihaan muita ihmisiä!” Näin huudahti ystäväni keskellä katua ja ihmisvilinää. Minä purskahdin nauramaan ja halasin häntä. Rehellinen purkaus, kuinka virkistävää!

Samaisella ystävälläni oli raikas näkemys myös ylimielisyyteen: ”Meistä kaikista löytyy ylimielisyyttä. Se on inhimillistä.” Sekin huomio osui ja upposi.

Ylimielisyys ja muiden yläpuolelle asettuminen on mielestäni luotaantyöntävä piirre. Mutten voi sataprosenttisesti vannoa, ettenkö joskus itse tuntisi tai ajattelisi niin. Minun on silti vaikea suoda itselleni tällaisia tunteita.

Jos puhun toisille jostakin ylimielisestä ajatuksesta, aloitan sen käymällä läpi tietynlaisen rimpsun: ”En tarkoita tällä pahaa, ymmärrän kyllä tässä asiassa olevan monta puolta, tilanne on monimutkainen, tässä on varmasti ollut vaikeaa muutenkin…” Lista voisi jatkua vaikka miten pitkään. Pelkään mennä asiaan ja pehmentelen mielipiteeni lähes mössöksi, joista ei enää ota selvää.

Mutta onko tämä pidemmän päälle kovin hyvä juttu? Ehkä olisikin parempi hyväksyä se ajatus, että minussa ja meissä kaikissa on toisinaan ripaus ylimielisyyttä? Liialla nöyristelyllä ja anteeksipyytelevällä asenteella, johon minulla on ollut taipumusta, ei oikein saavuta mitään. Toisin sanoen: jos haluan kasvattaa kiltistä tytöstä häijyn muijan, minun pitää oppia siihen itsekin.

Niinpä olen harjoitellut ylimielisyyden tunteen purkamista. Se onnistuu seurassa, jossa voin luottaa toiseen. Minulla on onneksi ystäviä, joilla ei ole mitään ongelmaa sanoa ääneen ylimielisyyksiään. Heitä ei hävetä olla ylimielisiä, he ovat sitä ihan rehellisesti. He eivät häpeile negatiivisia puoliaan tai tunteitaan. Kun he purkavat tuntonsa turvallisesti, se ei purkaudu hallitsemattomana jonain hankalana hetkenä.

Tällaisessa seurassa minäkin uskaltaudun treenaamaan ei-niin-poliittisesti-korrekteja mielipiteitäni. Ja kenties olemaan hitusen rehellisempi itselleni. Sillä kuten ystäväni sanoi, ylimielisyys on inhimillistä. Eikä inhimillisyys ole ikinä huono juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.