Kun äidit metsästävät Pokémoneja

”Mennäänkö vaunulenkille pelaamaan Pokémon Go:ta?”

”Joo, mennään! Tilasin jo käsintehdyn Team Valor -lippiksenkin.”

”Tän puhelimen saa tosi kätevästi pystyyn vaunujen kuomuun. Ei ees näytä siltä, että pelaisi.”

”Mä pidän puhelinta mukitelineessä ja kosken sitä koko ajan sormella, niin tunnen värinän.”

”Ai sä sait Seelin. Mulla tulee siitä aina mieleen (laulaja) Seal.”

”V*tun Bulbasaur, älä karkaa!”

”Lapset hermostuu. Lahjotaan ne hiljaiseksi jätskillä.”

”Meidän vessasta löytyi Jynx. Haluutko tulla käymään ja kattomaan? Olisko muuten hyvä iskurepliikki?”

”Monta munaa oot tähän mennessä hautonut? 37! Oot kyllä aikamoinen munahaukka.”

”Ollaan tosiaan vähän erilaisella munametsällä nykyään.”

Kiitos ja anteeksi vaunulenkkiseurasta Iina 😀

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Käsityötaivas Karnaluks keltanokan silmin

Olen aivan tumpelo mitä käsitöihin tulee. Se ei kuitenkaan estänyt minua innostumasta täysin tallinnalaisessa käsityöihmisten taivaassa Karnaluksissa. Päädyin sinne ystäväni, ompelutaituri Ella F:n kanssa, kun lähdimme ex tempore päiväristeilylle Viroon.

Tämän oven takana sijaitsee Karnaluks, mutta tukku sijaitsee monen mutkan ja rappusen takana.
Karnaluksin rakennus on vielä helppo löytää. Sisällä on sokkeloisempaa.

Hurautimme Karnaluksiin (os. K.A. Hermanni 1) taksilla suoraan satamasta, mutta siitä seikkailu vasta alkoi. Käsityötukku sijaitsee suuren rakennuksen sisällä. Erinäisten rappusten, käännösten ja kulmien jälkeen olimme lopulta harmaalla ovella, jonka edessä oli pieni summeri. (Ellan vinkki: googlettamalla löytyy kuvallisia ohjeita miten löytää tälle ovelle.)

Tätä summeria pitää painaa, että pääsee ovesta sisään.
Karnaluks lukee ainostaan pienellä summerissa, ohjaavia kylttejä ei ole.

Oven takaa avautui yllätyksekseni aivan loputon kankaiden, lankojen, nappien ja nippelien maailma. Karnaluksissa on kaikkea mitä käsitöihin tarvitaan. Voit näperrellä itse korviksia tai hankkia edullisesti vaikka ompelukoneen. Tämä puuhkamuija hurmaantui aivan täysin puoli-ilmaisista puuhkista, jotka loistivat sateenkaaren kaikissa väreissä. Ooh!

Minkäslaisia nappeja laitetaan?
Minkäslaisia helmiä laitetaan?

Karnaluks on sen verran iso, että kannattaa varata penkomiseen monta tuntia. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä: käyttää konkarikaverin asiantuntemusta apuna. Minun ei tarvinnut kuin sanoa Ellalle, että haluaisin jotain värikästä villalankaa, kohta hän kiikuttikin syliini pinkkejä silkkialpakkalankakeriä. Yksi kerä maksoi 4,20 euroa, Suomessa hinta olisi tuplat.

Niin ihania kankaita.
Niin ihania kankaita.

Minä, joka ostan vaatteeni ja koruni valmiina kaupoista, löysin lopulta tehokkaan shoppailukierroksen jälkeen ostoksistani korvakorukoukkuja, rintakorutarvikkeita, kangasta, lankakeriä, glitter-rusetteja, pitsisen pikkusateenvarjon – ja läjän niitä puuhkia. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Olisko tää mun väri?
Olisko tää mun väri? Tämä kangas löytyi samasta rakennuksesta kuin Karnaluks, mutta oli eri myymälä. Pari metriä maksoi vaivaiset 11 euroa. Ella aikoo pyöräyttää minulle tästä mekon, jee!

Pieni huomio jonottamisesta: maltti on valttia. Koska Karnaluks on käsityötukku, myyjien pitää naputella erikseen tietokoneelle jokainen ostos, jotta varastojen määrät pysyvät ajan tasalla. Meidän taaksemme sattui pari suomalaista hätähousua, jotka huokailivat hitaalle jonolle ja pyysivät päästä edellemme. Taksimittarikin kuulemma raksutti alhaalla.

Toisen päästin ohi, toista enemmän tavaraa ostanutta en. Takanani seisoi muun muassa äiti kärsivällisen pikkulapsen kanssa. Heidät olisin päästänyt jonon ohi mieluummin kuin liian kiireiset keski-ikäiset naiset. Mutta menköön tällä kertaa.

Kuva ei tee Kohvik Moonin kuppikakkujen herkullisuudelle oikeutta, mutta huikean hyviä ne olivat.
Café Mmuahin kuppikakkuja.

Karnaluksin jälkeen suuntasimme lounastauolle aivan Viru Keskuksen viereen Café Mmuahiin (Gonsiori 2). Paikka oli tyylikäs mutta rento ja ruoka oli todella herkullista. Jälkkäriksi otimme paikan kuuluisia kuppikakkuja, jotka olivat huikean hyviä mutta niin tuhteja, etten pystynyt syömään omaani loppuun.

Kohvik Moonissa osataan tehdä visuaalisesti näyttäviä annoksia.
Café Mmuahissa osataan tehdä visuaalisesti näyttäviä annoksia. Lohi-kasvisannos maksoi alle kympin.

Kokonaisuutena päivä oli aivan täydellinen. Päiväristeily Tallinnaan onkin helsinkiläiselle helppo pikairtautumiskeino arjesta. Milloin mennään taas?

Kahvittelimme Cafe de Pierressä, joka löytyy hurmaavalta sisäpihalta.
Oma Tallinnan-vinkkini on vanhassakaupungissa sijaitsevassa Café de Pierre (Vene 6). Se on kuin pieni Pariisi. Kannattaa maistaa paikan valtavia suklaakonvehteja.

PS. Katsokaa mitä äitini kutoi tyttärelleni niistä silkkialpakkalangoista. Aivan huikean hienon villashaalin!

IMG_0012

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.