Lihavallakin on oikeus olla onnellinen

Edellinen kirjoitukseni Naiset, lopettakaa anteeksipyytely painostanne keräsi valtavan tykkäys- ja palautevyöryn sekä blogissa että ympäri somea. Ilmeisesti tuo teksti osui ja liikautti jotain teissä muissa naisissa. Olen siitä kiitollinen, otettu ja iloinen. Se, että tämä oma pieni luomukseni ja ajatukseni saavat tällaista vastakaikua, tuntuu todella hyvältä. Kiitos.

Naiseus, naisten tukeminen ja naisten oikeuksien puolustaminen ovat asioita, joista saan henkistä polttoainetta. Jos huomaan, että jotakin naista kohdellaan kaltoin, se on minulle bensaa liekkeihin. Tunnen tarvetta tulla väliin. Ennen en uskaltanut puuttua, katsoin vierestä ja puhisin hiljaa mielessäni. Mutta en halua enää olla sivustakatsoja. On aika uskaltaa.

Aiempaan postaukseeni tulleet kommentit lihavista, reilusti ylipainoisista ihmisistä herättivät nimittäin sisäisen puolustajani. Mistä ihmeestä kumpuaa tämä tarve vähätellä, arvostella ja haukkua liikalihavia ihmisiä? Miksi ihmeessä pitää yrittää korottaa omaa itseä lyttäämällä muita?

Reilusti ylipainoinen ihminen tietää aivan varmasti itsekin olevansa liian lihava. Kenenkään ei tarvitse sitä hänelle erikseen kertoa. Hän myös tietää, että hänen pitäisi laihduttaa. Jos se olisi helppoa, hän olisi tehnyt sen jo.

Ulkopuolelta tuleva – yleensä neuvomiseksi naamioitu – kritiikki ei laihdutusasioissa toimi. Laihduttajan pitää itse tehdä päätös laihduttamisesta. Se, että joku täysin ulkopuolinen ihminen antaa ymmärtää, että liikalihavan pitäisi laihtua, ei auta tai kannusta. Se vain latistaa.

Jos et ole lääkäri, laillistettu ravitsemusterapeutti tai varta vasten avuksi palkattu personal trainer, älä kommentoi liikalihavalle mitään hänen painostaan. Lihavalla ihmisellä on kiloihinsa aina jokin syy. Hän ei ole laiska ja saamaton, kilojen kertyminen lähtee jostain paljon syvemmältä. Eikä sitä syytä voi päälle päin nähdä.

Jos haluat oikeasti auttaa jotakuta, joka haluaisi laihduttaa, tee se hänen ehdoillaan. Jos lihava pohtii esimerkiksi urheilun aloittamista, tarjoudu lähtemään hänen kanssaan vaikka kävelylle. Jos hän huomauttaa, että pitäisi syödä paremmin, kokatkaa yhdessä jotain terveellistä ruokaa. Jos hän haluaa jutella, yritä olla neuvomatta ja vain kuunnella.

Tämä ja ylläolevat kuvat tessholliday.com.
Tämä ja ylläolevat kuvat tessholliday.com.

Sitten on vielä heitäkin, jotka eivät halua laihduttaa. He ovat liikalihavia, mutta tietoisesti päättäneet olla välittämättä ulkopuolelta tulevista kehopaineista. Silloin se on heidän päätöksensä ja sitä pitää kunnioittaa. Katsokaa nyt vaikka noita kuvia plusmalli-kehoaktivisti Tess Hollidaysta. Ne puhuvat puolestaan.

Kun hyväksyy itsensä, haluaa itselleen hyvää. Silloin ei välttämättä teekään niin paljoa mieli tarttua siihen lohtusuklaalevyyn. Ja ehkä, pikku hiljaa, alkaa tehdä omaa fyysistä terveyttä tukevia valintoja. Mutta vaikkei alkaisikaan, itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on joka tapauksessa hienoa ja inspiroivaa.

Edellisen kirjoitukseni ydinsanoma oli: ollaan armollisia itsellemme. Nyt yritän tässä sanoa, että ollaan armollisia myös toisillemme. Meillä kaikilla on kokoon katsomatta oikeus olla onnellisia juuri nyt, juuri tässä hetkessä.

LUE LISÄÄ:

Liian läski vaateostoksille?

Ottaisitko lapsellesi suihkurusketuksen?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.