Pink-koira kerää rahaa rintasyövän vastaiselle työlle

Miltä tuntuu, kun työkaveri sairastuu rintasyöpään? Noh, ihan kamalalta. Vaikkei taatusti yhtään niin kamalalta kuin sairastuneesta itsestään.

Olin ensimmäisellä äitiyslomallani, kun sain kuulla kollegani Tanja Hakamon sairastuneen rintasyöpään. Tieto pysäytti. Tiesinhän minä, että rintasyöpään sairastuu tuhansia naisia joka vuosi, mutta jos lähipiirissä ei sitä ole, tieto on helppo sulkea pois mielestä.

Tanja oli tuolloin alle nelikymppinen, hyvässä kunnossa oleva nainen. Tuntui hurjalta tajuta, että huono tuuri osui juuri häneen. Rankimmat hoidot Tanjalle tehtiin, kun olin itse vielä kotona, joten niistä ajoista en osaa sanoa mitään. Tanjan oman tarinan voi kuitenkin lukea täältä.

Ulkoisesti näkyvin muutos Tanjassa olivat hänen hiuksensa. Ensin Tanjalla oli huivi päässään, sen jälkeen siilikampaus, joka alkoi pikkuhiljaa pidentyä. Nyt hiukset ovat taas paksut ja pitkät (Tanja on tuossa ylläolevassa kuvassa vasemmalla).

Olen luontaisesti utelias, joten kyselin (ja kyselen edelleen) Tanjan voinnista ja tilanteesta aika paljon. Joskus mietin, oliko se liian tungettelevaa. Mutta en ole toisaalta koskaan pelännyt puhua muiden ihmisten kanssa vaikeista asioista. Tanjan kohdalla päätin, että olen mieluummin edes joten kuten kartalla kuin esitän, ettei mikään ole muuttunut.

Työtoveruus on ylipäätään jännä suhde. Näemme päivittäin ja saatamme tietää toisistamme paljonkin, mutta silti meillä on kotona ihan erilaiset elämät kuin työpäivän aikana. Minä pyöritän kotona kahden pikkulapsen härdelliä, Tanja taas on intohimoinen koirankasvattaja. Mistä päästäänkin asiaan.

team pink keräys 2

Pink-koira pinkeissään

Tanjan rintasyöpädiagnoosista on nyt kolme vuotta. Kolme vuotta sitten, Roosa nauha -päivänä, Tanjan kotona syntyi tiibetinterrieri Pink.

Nyt, kun Tanja on hyvissä voimissa ja viimeisimmästä kontrollista tuli puhtaat paperit, Pinkin nykyinen omistaja Laura Lehdistö päätti pistää yhdessä Tanjan kanssa tuulemaan. Naiset halusivat tehdä hyvää ja perustivat oman, Pink-aiheisen hyväntekeväisyyskeräyksen Roosa nauha 2016 -keräyksen tueksi.

Keräyksen idea on, että Pinkistä julkaistaan 42 päivän ajan päivittäin uusi kuva tai videoklippi sen Facebook– ja Instagram-kanavilla. Niissä Pinkillä on aina jotain pinkkiä päällään. Pink myös tapaa julkkiksia. Kampanjan päätapahtuma pidetään 14. lokakuuta, jossa Pinkin voi tavata Vantaan Tammistossa epävirallisessa koiranäyttelyssä.

14572701_10154539504228180_1398355842_o

Voiko olla mitään parempaa ja söpömpää tapaa tukea tärkeää aihetta kuin seurata Pinkiä somessa? Ei! Tai noh, lahjoittaa tietenkin voi. Mutta siitä kiitokseksi voi nauttia päivittäin myös Pink-koiran sometempauksista seuraamalla tätä.

Kissavideot, vaviskaa. Pink on irti!

Käsityötaivas Karnaluks keltanokan silmin

Olen aivan tumpelo mitä käsitöihin tulee. Se ei kuitenkaan estänyt minua innostumasta täysin tallinnalaisessa käsityöihmisten taivaassa Karnaluksissa. Päädyin sinne ystäväni, ompelutaituri Ella F:n kanssa, kun lähdimme ex tempore päiväristeilylle Viroon.

Tämän oven takana sijaitsee Karnaluks, mutta tukku sijaitsee monen mutkan ja rappusen takana.
Karnaluksin rakennus on vielä helppo löytää. Sisällä on sokkeloisempaa.

Hurautimme Karnaluksiin (os. K.A. Hermanni 1) taksilla suoraan satamasta, mutta siitä seikkailu vasta alkoi. Käsityötukku sijaitsee suuren rakennuksen sisällä. Erinäisten rappusten, käännösten ja kulmien jälkeen olimme lopulta harmaalla ovella, jonka edessä oli pieni summeri. (Ellan vinkki: googlettamalla löytyy kuvallisia ohjeita miten löytää tälle ovelle.)

Tätä summeria pitää painaa, että pääsee ovesta sisään.
Karnaluks lukee ainostaan pienellä summerissa, ohjaavia kylttejä ei ole.

Oven takaa avautui yllätyksekseni aivan loputon kankaiden, lankojen, nappien ja nippelien maailma. Karnaluksissa on kaikkea mitä käsitöihin tarvitaan. Voit näperrellä itse korviksia tai hankkia edullisesti vaikka ompelukoneen. Tämä puuhkamuija hurmaantui aivan täysin puoli-ilmaisista puuhkista, jotka loistivat sateenkaaren kaikissa väreissä. Ooh!

Minkäslaisia nappeja laitetaan?
Minkäslaisia helmiä laitetaan?

Karnaluks on sen verran iso, että kannattaa varata penkomiseen monta tuntia. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä: käyttää konkarikaverin asiantuntemusta apuna. Minun ei tarvinnut kuin sanoa Ellalle, että haluaisin jotain värikästä villalankaa, kohta hän kiikuttikin syliini pinkkejä silkkialpakkalankakeriä. Yksi kerä maksoi 4,20 euroa, Suomessa hinta olisi tuplat.

Niin ihania kankaita.
Niin ihania kankaita.

Minä, joka ostan vaatteeni ja koruni valmiina kaupoista, löysin lopulta tehokkaan shoppailukierroksen jälkeen ostoksistani korvakorukoukkuja, rintakorutarvikkeita, kangasta, lankakeriä, glitter-rusetteja, pitsisen pikkusateenvarjon – ja läjän niitä puuhkia. Enkä voisi olla tyytyväisempi.

Olisko tää mun väri?
Olisko tää mun väri? Tämä kangas löytyi samasta rakennuksesta kuin Karnaluks, mutta oli eri myymälä. Pari metriä maksoi vaivaiset 11 euroa. Ella aikoo pyöräyttää minulle tästä mekon, jee!

Pieni huomio jonottamisesta: maltti on valttia. Koska Karnaluks on käsityötukku, myyjien pitää naputella erikseen tietokoneelle jokainen ostos, jotta varastojen määrät pysyvät ajan tasalla. Meidän taaksemme sattui pari suomalaista hätähousua, jotka huokailivat hitaalle jonolle ja pyysivät päästä edellemme. Taksimittarikin kuulemma raksutti alhaalla.

Toisen päästin ohi, toista enemmän tavaraa ostanutta en. Takanani seisoi muun muassa äiti kärsivällisen pikkulapsen kanssa. Heidät olisin päästänyt jonon ohi mieluummin kuin liian kiireiset keski-ikäiset naiset. Mutta menköön tällä kertaa.

Kuva ei tee Kohvik Moonin kuppikakkujen herkullisuudelle oikeutta, mutta huikean hyviä ne olivat.
Café Mmuahin kuppikakkuja.

Karnaluksin jälkeen suuntasimme lounastauolle aivan Viru Keskuksen viereen Café Mmuahiin (Gonsiori 2). Paikka oli tyylikäs mutta rento ja ruoka oli todella herkullista. Jälkkäriksi otimme paikan kuuluisia kuppikakkuja, jotka olivat huikean hyviä mutta niin tuhteja, etten pystynyt syömään omaani loppuun.

Kohvik Moonissa osataan tehdä visuaalisesti näyttäviä annoksia.
Café Mmuahissa osataan tehdä visuaalisesti näyttäviä annoksia. Lohi-kasvisannos maksoi alle kympin.

Kokonaisuutena päivä oli aivan täydellinen. Päiväristeily Tallinnaan onkin helsinkiläiselle helppo pikairtautumiskeino arjesta. Milloin mennään taas?

Kahvittelimme Cafe de Pierressä, joka löytyy hurmaavalta sisäpihalta.
Oma Tallinnan-vinkkini on vanhassakaupungissa sijaitsevassa Café de Pierre (Vene 6). Se on kuin pieni Pariisi. Kannattaa maistaa paikan valtavia suklaakonvehteja.

PS. Katsokaa mitä äitini kutoi tyttärelleni niistä silkkialpakkalangoista. Aivan huikean hienon villashaalin!

IMG_0012

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.