Ei taas mennyt ihan putkeen

Miksi elämä pienten lasten kanssa on aina niin armotonta säätöä? Miksi lähteminen on niin vaikeaa? Miksi aina tapahtuu jotain odottamatonta, yleensä eritteisiin liittyvää? MIKSI?

Oli tässä taannoin kummipoikani konfirmaatio. Piti siis saada perhe valmiiksi ja toiseen kaupunkiin aamukymmeneksi.

Vartti ennen lähtöä mies muistaa, että autosta on pakko vaihtaa öljyt. Okei, hän hoitaakoon kuntoon auton, minä lapset ja itseni.

15 minuuttia myöhemmin uhkailujen, lahjonnan ja maailman pikaisimman meikkauksen jälkeen pääsemme autoon. Meikkivoide valuu hikipisaroiden mukana pois, esikoinen huutaa naama punaisena ja minä panikoin, että olemme myöhässä. Juhlamekkokin on jo tahroilla, mutta ei voi mitään.

Mikä täällä muuten haisee? Jaa, se olen minä. Kiireessä dödö on unohtunut. Yritän haihduttaa hikeä suuntaamalla auton tuulettimet kohti kainaloita.

Kirkonkellojen jo soidessa konfirmaation alun merkiksi käännämme auton parkkipaikalle. Samalla sekunnilla takapenkiltä kuuluu yökkäys. Just. Kuopuksen matkapahoinvointi ei olekaan parantunut.

Konfirmaatio menee hyvin, jos unohdetaan se, etteivät 1- ja 4-vuotiaat lapset jaksa kovin kauaa istua paikallaan. Lähetän mielessäni yläkertaan samanaikaisesti kiitokset ja pahoittelut Ylen Lasten Areena -älypuhelinsovelluksen käytöstä.

Rippijuhlapaikalla käynnistyy se normaali lapsiperhehärdelli: porrastreeniä rakastava kuopus juoksee koko ajan pää edellä kohti jyrkkiä kiviportaita ja esikoinen löytyy palotikkailta kiipeilemästä.

Molemmat lapset syövät lounaaksi karkkia ja käytös on sen mukaista. Toista meinaa pistää ampiainen. Isompi herättää pienemmän kesken päikkäreiden (kuva yllä). En ehdi juoda kahviani kuumana, mutta kuka sitä tässä lämmössä ja jo valmiiksi hikisenä kaipaisikaan.

Juhlat itsessään ovat ihanat ja tunteikkaat. Olen liikuttunut ja ylpeä kummitäti. Missä välissä pienestä sylivauvasta tuli minua pidempi, kaikin tavoin hurmaava nuori mies? Aika, se tosiaan kuluu niin nopeasti.

Kun juhlat on juhlittu, huokaisen helpotuksesta ja nostan kuopuksen jo valmiiksi likaiseen turvaistuimeen. Kuuluu prööt. Vaippa falskaa.

Voi aika, kulu jo.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä. Snapchat: rosannamarila.

Äitiyden rimanalituskeinot

Miten höllätä ja vaatia itseltään vähemmän? Tätä kysyn itseltäni usein 4- ja 1-vuotiaiden lasten kotiäitinä. Päivät ovat täynnä tekemistä lasten ehdoilla ja hyvin vähän, jos ollenkaan, minun ehdoillani. Se väsyttää.

Kaipaan päiviini edes pieniä hetkiä omaa aikaa, mutta kuten tästä kirjoituksesta käy ilmi, mieheni on yrittäjä ja usein poissa kotoa vuorokauden ympäri pitkiä pätkiä putkeen. Rentoutuminen tuntuukin niinä aikoina haastavalta. Mutta ei aina.

Olen nimittäin pakon edessä oppinut jotain: hölläämään lastenhoidossa ja menemään sieltä mistä aita on matalin. Äitiystäväni suu loksahti ammolleen, kun kerroin, että annan lasten kulkea leipä käsissä ympäri kotia. Hän hämmästyi siksi, ettei ikinä ollut tullut ajatelleeksikaan, että niinkin voi tehdä. Hän ei osannut höllätä.

Taitaa olla tosiasia, että me nykyäidit odotamme itseltämme liikaa. Joka paikasta pursuaa ohjeita vanhemmuuden optimaaliseen suoritukseen. Noh, minä rikon noita ohjeita nykyään jatkuvasti. Olen nostanut kädet ilmaan ja antautunut. Täydellisyyden tavoittelu meni jo ja minä tipuin kyydistä.

Päätinkin tehdä omien kokemukseni perusteella äitiyden hölläyslistan. Näillä keinoilla minä itse alitan näkymätöntä äitiysrimaa. En sano, että näin kannattaa tehdä. Sanon, että näin minä toisinaan teen, kun en vain jaksa muuta.

Äitiyden rimanalituskeinot 2

Äitiyden rimanalituskeinot

Äidin aamukahvi ensin. Aamukuudelta heräävät lapseni katsovat lastenohjelmia sen aikaa, että minä juon rauhassa kupin kahvia. Vasta sitten aloitetaan heidän aamupuuhansa. Piirrettyjä täällä katsotaan muutenkin suosituksia enemmän.

Lapset ulkoilemaan parvekkeelle. Kylmällä ja märällä säällä jo pelkkä ajatus vaaterumbasta kauhistuttaa. Parvekkeellamme onkin muun muassa puinen nukkekoti, jolla voi leikkiä (ja parvekelasit).

Lapsi saa olla yöpuvussa, vaikka vieraita tulisi kylään. Vaatetaistot ovat kammottavia ja uuvuttavia. Joskus voi vain antaa olla ja pahoitella tilannetta tutuille.

Makaa maassa. Leikkiä voi näinkin. Lapsista on tosi hauskaa tökkiä naamaa, repiä hiuksia ja kiipeillä äidin päällä.

Äitiyden rimanalituskeinot

Lapset saavat kulkea kotona ympäriinsä ruoka kädessä ja syödä sohvalla. Kangassohvamme on ryönäinen ja makkarin lattialta löytyy leivänmuruja. Ihan sama. Jokin aikaavievä naposteltava, esimerkiksi kova vesirinkeli, antaa 1-vuotiaalle tekemistä pitkäksi aikaa.

Päivällisen voi korvata banaanilla ja leivällä. Viisi ateriaa päivässä pitää äidin kiireisenä. Välillä voi huiputtaa.

Surffaa netissä kesken piiloleikin. Kätevä hetki tsekkailla, mitä somessa tapahtuu.

Siivoa lasten kanssa. Okei, tämä vinkki ei ole riman alittamista, mutta helpottaa kyllä arkea. En ikinä siivoa lasten nukkuessa, sillä unien tarjoama oma aika on kultaakin kalliimpaa. Vauva voi istua sitterissä ja katsella, kun nostat pyykkejä. Isompi lapsi voi ojentaa niitä. Tiskikonetta ladatessa lapsi voi auttaa tai vaikka paukuttaa vieressä kattiloita.

Lahjo lapsi herkuilla. Eräs isä kertoi nukutusvuorollaan lahjovansa lapset hiljaisiksi sänkyyn suklaapatukalla. Itse en ihan näin pitkälle ole mennyt, mutta varmaan toimiva vinkki hätätapauksissa, kun voimat ovat sataprosenttisesti loppu. Muutoin kyllä saatan käyttää esimerkiksi tikkaria lahjontakeinona isomman kanssa.

Äitiyden rimanalituskeinot 3

Katso älypuhelimesta ohjelmia imettäessä. Jo viisi minuuttia muissa maailmoissa auttaa hölläämään. Heittäydy imettäessä makuulle sängylle ja pistä Netflix tai Viaplay pyörimään kännykästä. Vaikka katselu keskeytyisi koko ajan, ohjelma jatkuu automaattisesti siitä mihin jäi.

Anna raskauskilojen olla. Muu maailma ei kaadu, vaikka et just nyt olisi timmeimmilläsi. Koskee muuten myös isiä. Tuttu koti-isä myönsi, että iltapäivän kahvihetki herkuilla on pakollinen palkinto päivästä.

Lastenohjelmat iltapuuhissa. Isompi lapsi saa katsoa piirrettyjä sen aikaa, kun laitan pienempää nukkumaan. Illat helpottuivat huomattavasti tämän oivalluksen myötä.

Kuulostiko tosi pahalta vai ihan normaalilta? Miten teillä alitetaan äitiysrimaa?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.