Kotiäidin synttäriyllätys x 8

yllatys5

Varoitus: postauksen sisältö saattaa aiheuttaa akuuttia kotiäitikateutta.

Olisin ollut tyytyväinen jo ensimmäiseen yllätykseen. Mutta ei, niitä tulikin roppakaupalla lisää. Mieheni nimittäin järjesti minulle sellaiset 33-vuotissyntymäpäivät, että oksat pois. Aion tässä nyt häpeilemättä hehkuttaa merkkipäiväni tapahtumia.

Yllätys 1: Sain nukkua aamulla pitkään. Eli klo 8.30 asti. Se on tässä elämäntilanteessa hyvin, jos ja kun aamukuuden herätykset ovat normi.

Yllätys 2: Herkkuaamiainen. Munakasta, pekonia, täytettyjä leipiä. Synttärikakkuna keko amerikkalaisia pannukakkuja, höysteenä tuoreita marjoja, suklaakastiketta ja kermavaahtoa. En jaksanut syödä puoliakaan mieheni kokkaamista tarjoiluista.

yllatys1

Yllätys 3: Suihkuun kiireettömästi ja ihan yksin. Tämä on tätä nykyä harvinaisempaa kuin vesi Saharassa.

Yllätys 4: Kasvohoito. Minulle oli buukattu aika kauneushoitolaan parin tunnin kasvohoitoon. Ensin kuorittiin, hierottiin ja hoidettiin, jonka jälkeen kasvoni puhdistettiin jokaista ihohuokosta myöten perinpohjaisesti. Lopuksi ihoa kuorittiin naamiolla, joka sisälsi rikkiä. Jaiks! Ehkä tämä oli mieheltäni salamyhkäinen tapa yrittää tehdä minusta nuoremman näköinen…

Tältä näyttää 33-vuotias nainen, joka yrittää piilotella kasvohoidon jälkiä.
Tältä näyttää 33-vuotias nainen, joka yrittää piilotella kasvohoidon jälkiä. Kiitos hämäävä aurinko!

Yllätys 5: Äitini meillä ja valmis lounas odottamassa. Kotiin palatessani äitini oli meillä kylässä ja mies oli pyöräyttänyt koko porukalle lounaan.

Yllätys 6: Lasten kanssa anoppilaan. Anoppi oli loihtinut tarjolle herkkuja ja lahjoja synttärini kunniaksi. Sen jälkeen sainkin kuulla jotain vielä yllättävämpää… Lapset jäisivät anoppilaan yökylään, kuopus elämänsä ensimmäistä kertaa! En ollut vielä ikinä ennen ollut tytöstä koko yötä erossa. (Kuopuksella oli mennyt yökyläily ihan hyvin. Hän tosin valvoi pari tuntia keskellä yötä ihmetellen tilannetta, mutta ei ollut itkenyt. Huh helpotusta.)

yllatys3

Yllätys 7: Piipahdimme pubissa. Sellaisessa aikuisten paikassa, jonne ei viedä lapsia tai rattaita. Huippua.

Yllätys 8: Hotelliyö ilman lapsia. Tämä oli ihanan syntymäpäiväni grande finale. Nukkuminen rauhassa ilman yöherätyksiä ja herääminen omaan tahtiin. Voiko kotiäiti enempää toivoa? Bonuksena vielä maksuton aamupalatarjoilu suoraan huoneeseen. Olo oli tämän kaiken jälkeen niin hemmoteltu, ettei enempää voi olla.

Olen ollut aina sitä mieltä, että mieheni on minulle vähän liian hyvä. Niin sanotusti out of my league. Tämä tempaus todisti taas kerran ajatukseni oikeaksi. Jotenkin olen silti saanut pidettyä hänet vierelläni lähes 10 vuotta. Shhhh, älkää vaan paljastako huijausta!

Let’s go girls

Naiseus on huikean ihanaa. Samaan aikaan se on myös aivan kamalaa. Parhaimmillaan naisena eläminen tuntuu onnelliselta leijumiselta jossain kaukana pilvien yläpuolella. Pahimmillaan mieli on musta, ahdistunut ja elämä tuntuu pelkältä synkkyydeltä. Usein olo näiden kahden välillä myös vaihtelee häkellyttävän nopeasti. Naisena pidän tätä aivan luonnollisena, mutten yhtään ihmettele, jos miehiä tällainen käytös joskus kummastuttaa.

Naiseus onkin useimmiten ristiriitaista. Voinko käyttää pinkkejä vaatteita, mutta olla silti uskottava? Voinko olla kiinnostunut taloussuhdanteista, mutta kuluttaa aikaani myös hömppäviihteen parissa? Voinko olla samaan aikaan pienten lasten äiti, mutta myös minä? Yksinkertaisin vastaus on, että tietenkin voin. Mutta siihen liittyy muutakin.

Nautin siitä, että saan höpöttää toisten naisten kanssa tuntikausia elämästä ja ylianalysoida sitä. Kun bongaan leffasta, lehdestä tai vaikka kadulta jonkin asian, joka koskettaa naiseutta, haluaisin heti istahtaa kahville hyvän ystävän kanssa ja alkaa pohtia tapahtuman eri puolia. Kahden lapsen äitinä tällaisille hetkille ei kuitenkaan löydy päivästä kovin helposti aikaa, tai ainakin se vaatii suunnitelmallisuutta. Blogin kanssa voi sen sijaan olla spontaanimpi.

Olen kolmekymppinen helsinkiläinen nainen. Tällä hetkellä olen perhevapaalla ja kotona päiväni pitävät kiireisenä kolmevuotias poika ja tyttövauva. He ovat parasta mitä elämässäni on, mutta välillä kaipaan myös ihan omaa aikaa. Tarkoitukseni on tämän blogin kautta varastaa silloin tällöin pieniä hetkiä itselleni ja pohdinnoilleni, nimenomaan naiseuden näkökulmasta katsottuna.

Joten aloitetaan.