Kun mies pakkaa lasten tavarat vol. 2

Nelihenkisen perheen pakkausrumba on ihan infernaalista kidutusta. Paitsi jos sen ulkoistaa lasten isälle. Niin minä olen tehnyt.

Me olemme kesäisin aika paljon liikenteessä eri puolilla Suomea. On minun lapsuusmökkini, mieheni sukumökki sekä perinteinen mökkiviikonloppu ison kaveriporukan kanssa. Bonuksena vielä mahdolliset ex tempore -matkat ja mitä näitä nyt on.

Muutama kesäkuukausi sisältääkin jatkuvaa tavaroiden pakkaamista ja purkamista. Ja minulla hajoaa siinä show’ssa pää.

Aiemmin minä olin se, joka vastasi täysin lasten tavaroiden pakkaamisesta. Tämä puuha tuntuukin lankeavan äidin harteille kuin luonnostaan. Naisen vain ”kuuluu” hoitaa kaikki lapsiin liittyvä, eikä sitä tule juurikaan kyseenalaistettua.

Toinen syy taitaa olla se, että minä huomaamattani ajattelin, ettei mies osaisi kuitenkaan.

Tämän verran tavaraa meillä lähtee joka kerta mökkireissulle. Huoh.
Tämän verran tavaraa meillä lähtee joka kerta mukaan mökkireissulle. Huoh.

Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla lapsenhoitoon tarkoitetut tavarat toivat varmuutta, kun olo äitinä oli muuten epävarma. Olisin ollut hirmu stressaantunut ilman imetystyynyä, muovisia vaipanvaihtoalusia, lastenvaunujen sade- ja hyttyssuojia jne. (Välihuomio: toisen lapsen kanssa mitään näistä ei ole enää pakattu mukaan.)

Pakkausrumban jatkuva pyörittäminen teki kuitenkin minusta marttyyrin. Ahdistuin, tiuskin ja raivosin muulle perheelle joka kerta, kun lähtö läheni. Selkeän pakkauslistan tekeminen olisi varmasti helpottanut, mutta sekin elää lasten kasvaessa koko ajan.

En muista tarkalleen, onko mieheni itse päättänyt sekoilujani seuratessaan ottaa vastuun pakkaamisesta, vai olenko pyytänyt sitä itse. Joka tapauksessa sitä on näköjään kokeiltu ensimmäisen kerran viime kesänä.

Silloin ei mennyt ihan putkeen, sillä mies oli pakannut pojalle vain yhden pitkähihaisen paidan kolmeksi päiväksi. Minä olisin pakannut kolme paitaa yhdeksi päiväksi. Mutta mitä väliä, lopulta?

Mökille otetaan mukaan vain välttämättömimmät kengät. Niitäkin kertyy.
Mökille otetaan mukaan vain välttämättömimmät kengät. Niitäkin kertyy.

Tänä kesänä mieheni onkin sitten jo pakannut lasten tavarat mukaan useampaan kertaan. Pahin unohtunut asia taitavat olla uikkarit, aurinkorasva ja lippis. Silloin piti vältellä aurinkoa, mutta siitäkin selvittiin. Seuraavalla kerralla nekin löytyivät kassista.

Vaikka olen itse ylivarautuja mitä pakkaamiseen tulee, olen mieheni esimerkistä huomannut, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka osa tavaroista puuttuisi. Jos takki unohtuu, voi heittää harteille viltin. Jos pyyhkeet jäävät kotiin, voi kuivata kropan harsoihin. Ilman hammasharjaakin selviää.

Olen myös tajunnut, että on väärin väheksyä kumppania ja valittaa jatkuvasta metatyön tekemisestä, jos ei anna tälle edes mahdollisuutta kokeilla. On turha puhista vihaisena, että aina mun tarvii kaikki tehdä, jos itse omii homman itselleen eikä luota toiseen.

On mahdollista, ettei mies osaa pakata tavaroita juuri niin kuin nainen tahtoisi. Mutta hän oppii. Ainakin jos saa tehdä asiat omalla tyylillään, ilman arvostelua ja et sä osaa kuitenkaan -asennetta.

 Lapsuuteni mökki on vuokrattu ja miehen sukumökillä taas on monta muutakin käyttäjää, joten niihin ei voi jättää mitään.
Mökeillämme on muitakin käyttäjiä, joten omia tavaroita ei voi jättää sinne toisten jalkoihin.

Kaikista paras vaihtoehto olisi tietenkin se, että pakkaa puolison kanssa lasten tavarat yhdessä. Tai vaikka vuorotellen joka reissulle. Näin kumpikaan ei katkeroituisi ja heittäytyisi marttyyriksi, koska joutuu mielestään tekemään enemmän.

Naiset, luottakaa kumppaniinne. Ja muistakaa se tärkein: jos ulkoistatte pakkaamisen hänelle, muistakaa aina lopuksi kiittää. Sama pätee miehiin.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Rehellisesti turisti

Kun lähdimme Thaimaahan, päätimme tällä kertaa unohtaa saarihyppelyt ja vallottamattomien paratiisirantojen metsästykset. Kun matkaseurana on yhdeksänkuinen vauva ja 3,5-vuotias villiviikari, tuntui helpommalta olla jossain, mistä saa nopeasti vaippoja, välipalaa ja tarvittaessa vaikka lääkäripalveluja. Jälkimmäisiä ei ole onneksi tarvittu (kop kop), mutta jo tieto sairaalan läheisyydestä on antanut rauhaa.

Päätimme myös unohtaa viidakkobungalowit ja asua hotelleissa, joihin pääsee helposti taksilla ja joissa on uima-allas. Se jos mikä oli oikea päätös. Molemmat lapset rakastavat vettä yli kaiken ja ovat pulikoineet altaissa tuntikausia päivittäin. Yleensä toinen aikuinen on heidän kanssaan, toinen makaa rantatuolissa aurinkoa ottamassa. Merivedessäkin on uitu, mutta altaassa aallot eivät vie mukanaan eivätkä meduusat polta.

turisti1

Yllättävänä bonuksena kahdessa viimeisessä hotellissa ovat olleet lasten leikkipaikat sekä sisällä että ulkona (niissä on muuten ollut suomalaiset Lappsetin kiipeilytelineet). Lapsille rajatuissa tiloissa molemmat on voinut päästää temmeltämään huolettomasti ilman jatkuvaa valppaudessa oloa, sillä varsinkin vauva on valmis pistämään suuhunsa jokaikisen vastaantulevan asian myrkkykasveista linnunkakkaan.

turisti6

Lasten leikkiessä olen itse saanut nostaa jalat ylös, siemailla sumppia tai smoothieta ja rentoutua. Samaan aikaan toinen aikuinen on voinut käydä vaikkapa jalkahieronnassa, sillä tunnin hieronta maksaa täällä reilu viisi euroa.

turisti12

Karaistuneiden reppureissaajien mielestä tällainen matkailu on todennäköisesti tosi noloa. Ulkomaillahan pitäisi tutustua paikalliseen kulttuuriin, etsiä vallottamattomia paikkoja ja välttää kaikin keinoin muita vaaleaihoisia turisteja. Ymmärrän heitä oikein hyvin. Mutta totuus perheen pienimpien kanssa matkustelussa on, että aikuinen pääsee paljon helpommalla, jos lastenkin tarpeet on huomioitu.

turisti7

Me olemme viettäneet lomaamme kolmen tunnin ajomatkan päässä Bangkokista pienemmässä ja rauhallisessa Cha-amissa sekä kaupunkimaisemmassa Hua Hinissä. Kiinnostavaa näissä paikoissa on, että molemmat ovat paikallisten lomailupaikkoja (mm. Thaimaan kuninkaalla on kesäpalatsi täällä). Pääosa muista turisteista onkin ollut paikallisia ja on ollut kiinnostavaa nähdä, miten täkäläiset lomailevat.

turisti10

Heidän keskellään olemme me, oudon vaaleaihoiset suomalaiset, joiden lapset saavat osakseen järjettömät määrät ihailua. Me, jotka tilaamme ravintolasta nirsoilevalle esikoiselle ranskalaiset, vaikka tarjolla olisi ties mitä thaimaalaisia herkkuja. Me, jotka vedämme matkalaukkua ja työnnämme matkarattaita. Me, jotka todennäköisesti edustamme erikoisuutta ja elämyksiä metsästävien matkailijoiden pahinta painajaista.

turisti5

Me, jotka olemme nauttineet tästä lomasta enemmän kuin mistään toisesta lomasta ikinä.