Luovuus syntyy ilosta, ei kärsimyksestä

Tykkäsitte viimeksi kirjailija Elizabeth Gilbertin viisaista sanoista Perfektionismi onkin pelkoa -postauksessa, joten jatketaan samalla linjalla. Aiemmin poimin hänen videohaastattelustaan kiinnostavimmat pointit, nyt on vuorossa hänen kirjansa.

Big Magic käsittelee luovuutta itselleni uudenlaisista näkökulmista, joita keräsin tähän. Kirja löytyy englanniksi esim. täältä, vielä sitä ei ole suomennettu.

1. Luovuus syntyy ilosta, ei kärsimyksestä

Kaikkihan me tiedämme kärsivän taiteilijan? Sen, joka on uhrannut taiteensa vuoksi kaiken, jolle luomisprosessi on yhtä tuskaa ja joka on väärinymmärretty nero. Väärin. Gilbertin mukaan tuo kärsimys on täysin turhaa. Luovuus saa olla hauskaa.

Kärsimys ei tee luovuudesta ja taiteesta parempaa. Päin vastoin. Gilbertin mukaan kärsivät taiteilijat kärsivät ennemminkin siksi, etteivät he syystä tai toisesta saa luovuutta itsestään ulos. He saattavat tuskissaan turvautua päihteisiin, mutta Gilbertin mukaan se ei auta. Sama luovuus on olemassa ja valmiina tulemaan esiin joka tapauksessa, ilman päihteitäkin. Siihen kuitenkin tarvitaan rohkeutta kohdata muun muassa epäonnistumisen ja tyrmätyksi tulemisen pelko.

Toki luovuus välillä tökkii ja tuntuu vaikealta, sillä se vaatii työtä ja omistautumista. Mutta mitä ikinä luotkin, sitä ei tarvitse Gilbertin mielestä tehdä kärvistellen ja tuskissaan, vaan uteliaalla, avoimella mielellä.

Sata sydäntä, tykkäystä, hymiötä ja huutomerkkiä tälle ajatukselle. Kärsivän taiteilijan myytti on niin nähty.

2. Älä hylkää työtäsi luovuuden takia

Rahaa ja luovuutta ei kannata sotkea. Se, että pyrkii tekemään luovuudestaan päivätyön, on Gilbertin mukaan huono idea. Kun elantonsa tienaa muualta, voi toteuttaa itseään ja luovuuttaan ilman pelkoa siitä, mistä seuraava palkka revitään.

Gilbert itse uskalsi jättää työpaikkansa vasta, kun hänen neljäs kirjansa Eat, Pray, Love oli myynyt miljoonia kappaleita. Hän muistuttaa, ettei suinkaan tietoisesti yrittänyt kirjoittaa bestselleriä. Hän kirjoitti tuon kirjan ennen kaikkea itselleen. Silti vain harvoja onnistaa kuten häntä. Suurin osa meistä muista tarvitsee yhä perustyötä tullakseen toimeen.

Tämä ajatus on vapauttava. Kaikkea ei ole pakko laittaa yhden kortin varaan. Meissä asuu tiukassa ajatus unelmatyöstä, joka täyttää sekä lompakon että elämän tarkoituksen. Mutta niiden ei ole pakko olla sama asia. Elämyksiä voi saada muualtakin.

3. Ideat ovat meistä irrallisia

Gilbert esittää, että ideat eivät synny omassa päässämme, vaan ovat meistä irrallisia asioita. Ne etsivät jatkuvasti toteuttajaansa ja yrittävät vihjailla meille haluavansa yhteistyöhön kanssamme. Idea saattaa olla ensin vain aavistus jostain, johon tarttumalla selviää seuraava ”johtolanka”. Vähitellen ne johdattavat kohti sitä asiaa, mikä juuri sinun on tarkoitus toteuttaa.

Tykkään tästä ajatuksesta, koska toisinaan minusta tuntuu hankalalta keksiä uusia ideoita. Jos sen sijaan ajattelen, että ideat ovatkin jo olemassa olevia asioita, pääsen paljon helpommalla. Sen kuin odotan, että ideat löytävät minut. Nerokasta.

4. Uteliaisuus on intohimoa lempeämpää

Gilbert uskoo, että uteliaisuus on luovuuden salaisuus. Ja mikä parasta, se on kaikkien saatavilla.

Luovuuden ajatellaan usein liittyvän intohimoon, mutta Gilbert huomauttaa, että intohimo on pelottavan vaikea tavoittaa. Uteliaisuus on lievempää, hiljaisempaa ja helpommin lähestyttävää.

”Uteliaisuuden panokset ovat paljon pienemmät kuin intohimon. Intohimo saa sinut eroamaan, myymään kaikki tavarasi, ajamaan pääsi kaljuksi ja muutamaan Nepaliin. Uteliaisuus ei pyydä sinulta läheskään niin paljon. Itse asiassa uteliaisuus yrittää vain kysyä yksinkertaisia kysymyksiä: onko olemassa jotain, mitä tahansa, mistä olet kiinnostunut?” Gilbert kirjoittaa.

5. Epäonnistuminen on ok

Luovuus ei ole Gilbertin mukaan suoraviivaista, vaan vähän omituista. Se saattaa johdattaa aluksi kummallisille poluille, mutta siihen kannattaa luottaa. Kun uskaltaa ottaa vastaan sen, mitä luovuus yrittää antaa, siitä seuraa palkinto: hyvä olo itselle.

Voi olla, ettei luovuuspuuskassa syntynyt taideteos siltikään sykähdytä miljoonia ja tee tekijästään maailmankuulua taiteilijaa, mutta sillä ei ole lopulta merkitystä. On ihan ok epäonnistua. Maailma ei lopeta pyörimistään, vaikka kovalla työllä tekemäsi taideteos olisikin näennäisesti floppi. Palkinto on jo siinä, että uskaltaa tehdä sitä, mitä haluaa.

Perfektionismi onkin pelkoa

perfektionismi

Olen aina mieltänyt perfektionismin piirteeksi, jota kannattaa tavoitella. Että pitäisi olla mahdollisimman tehokas kaikessa, mihin ryhtyy: töissä, kotona, jopa vapaa-ajalla. Mutta mitäpä jos perfektionismi onkin huono asia, josta pitäisi päinvastoin pyrkiä eroon?

Kiitos kirjailija Elizabeth Gilbertin, osaan nyt pohtia asiaa tältäkin kannalta. Elizabeth tunnetaan parhaiten Eat, Pray, Love -kirjastaan (suom. Omaa tietä etsimässä). Nyt hän on kirjoittanut luovuuteen kannustavan kirjan Big Magic, jota ei tietääkseni saa suomeksi. Katsoin kuitenkin hänen haastattelunsa YouTubesta. Sen kautta ymmärsin, että perfektionismi voikin olla ansa, joka estää tekemästä asioita loppuun.

Elizabeth kannustaa kaikkia päästämään luovuutensa valloilleen ja voittamaan siihen liittyvät pelot. Hänen mukaansa perfektionismi on yksi näiden pelkojen ilmenemismuodoista – ja siten este luovuuden tiellä. Se kun tappaa kaiken hyvän: ilon, spontaaniuden, ihmettelyn ja nöyryyden.

”Sanon perfektionismia peloksi korkokengissä. Se on ikään kuin haute couture -versio pelosta. Se mainostaa olevansa hyve ja huijaa ajattelemaan, että erotut joukosta, että olet erikoinen. Perfektionismi jopa estää kokonaan aloittamasta asioita, sillä todellinen perfektionisti tietää, ettei mikään lopulta kuitenkaan tule täyttämään hänen standardejaan”, Elizabeth kertoo.

Kuvakaappaukset MarieTV:n haastattelusta. Perfektionismista puhutaan n. 30 minuutin kohdalla. Kannattaa katsoa koko jakso!
Kuvakaappaukset MarieTV:n haastattelusta. Perfektionismista puhutaan n. 30 minuutin kohdalla. Kannattaa katsoa koko jakso!

Elizabeth sanoo myös, että mitä ikinä yritätkään luoda, kuri ja itseruoskinta eivät ole ratkaisuja sen saavuttamiseksi. Keskeneräisyys pitää antaa itselle anteeksi. Jos vaikkapa kirjoitat kirjaa, anna itsellesi anteeksi, ettet ole Hemingway. Ja kirjoita lisää. Valmis on aina parempi kuin hyvä keskeneräinen, hän huomauttaa.

Haluan myös poimia haastattelusta kohdan, joka käsittelee inspiraatiota. Meihin kun tuntuu olevan iskostettu ajatus, että jos vain on tarpeeksi inspiroitunut, voi saavuttaa ihan mitä tahansa.

Elizabeth sen sijaan huomauttaa, että inspiraation tehtävä on vain tarjota mahtava ja ilontäyteinen matka, ei onnistunutta lopputulosta. Innostunut projektin aloitus saattaa hyvinkin päättyä siihen, että putoaa jyrkänteeltä alas. Kun sitä keräilee rikkoutuneita luitaan törmäyksen jälkeen ja ihmettelee, miksi inspiraatio teki näin, se vastaa: en koskaan luvannut sinulle mahtavaa lopputulosta, vain mahtavan matkan. Tehdäänkö se uudestaan?

Kuulostaako tutulta, tunnolliset tytöt? Minulle ainakin kuulostaa. Haluaisin kirjoittaa tähän nyt vaikka mitä hienoa jatkopohdintaa, mutta joskus on parempi antaa viisaammilleen tilaa ja lopettaa itse ajoissa. Taidan siis harjoitella keskeneräisyyden sietämistä ja luottaa siihen, että tämä teksti on tarpeeksi hyvä näin. Entäpä jos sinäkin tekisit jonkin keskeneräisen projektin kanssa saman?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.