Miten kasvattaa kiltistä tytöstä häijy muija?

Puhe kilteistä tytöistä on niin nähty. Nyt puhutaan häijyistä muijista. Ja se on mahtavaa.

Donald Trump teki palveluksen meille naisille nasty woman -kommentillaan, jonka hän heitti USA:n presidenttivaaliväittelyssä Hillary Clintonille. Yritys loukata kääntyi päälaelleen ja sanaparista on painettu jo t-paitoja. Eikä mikään ihme, minuunkin se kolahti täysillä.

Jos jotain tarvitsen, niin ripauksen lisää häijyyttä. Sellaista viekasta pilkettä silmäkulmaan, joka antaa lisää pokkaa kehdata asioita. Vähemmän kuuliaisuutta, enemmän itseni ja muiden puolien pitämistä.

Olen väsynyt kilttiin tyttöön itsessäni. Myötäily, itseni alentaminen ja vähätteleminen ei hyödytä ketään, ei varsinkaan minua itseäni. Ja silti se on edelleen rooli, johon ihan huomaamattani usein solahdan.

Onneksi tytöstä polvi paranee. Tyttäressäni on tällä hetkellä huomattavasti enemmän häijyä muijaa kuin minussa. Hän on suorastaan häpeilemätön: huutaa kurkku suorana jos siltä tuntuu, antaa kiusaavalle isoveljelle samalla mitalla takaisin ja vaatii huomiota, vaikka vanhemmat olisivat miten väsyneitä. Hän on uuvuttava raivoaja, esiuhmaikäinen, joka alkaa pikku hiljaa ymmärtää, että hänelläkin on valtaa tässä perheessä. Ja äitinä olen ihan, että jes, tätä lisää.

Kiltti tyttö sisälläni toki älähtää: ”ei lasta saa kannustaa huutamaan ja repimään toisia hiuksista!” Mutta kyse ei ole siitä. En tietenkään halua opettaa häntä ajattelemaan, että toisia saa satuttaa. Kyse on siitä vapaudesta, mikä hänessä vielä on.

Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäiseltä tyttäreltäni puuttuu kulttuurin luoma käsitys itsestään tyttönä ja naisena, joka minussa itsessäni elää vahvana. Hän ei ole vielä imenyt itseensä ulkopuolelta tullutta ajatusta siitä, millainen hänen pitäisi olla. Kärjistäen: hän uskoo itseensä ja voivansa tehdä mitä vain, minä en.

Tyttäreni todellakin kasvattaa enemmän minua kuin minä häntä.

Poikani on kiltimpi ja mukautuvampi, oikea kiltin lapsen esikuva. En kuitenkaan ole hänen kiltteydestään huolissani. Miksen? Koska pojille on tässä maailmassa tarjolla enemmän lokeroita. On itsestäänselvää, että poika tai mies voi olla samaan aikaan kiltti ja vaikkapa menestynyt. Ei oikeastaan edes ole sellaista lokeroa kuin ”kiltti poika” tai ”häijy äijä”.

Haluan tyttärelleni samaa. Olisi aivan mahtavaa, jos hän voisi ihan itse selvittää, millainen hän haluaa olla. Että me kaikki naiset voisimme.

Miten sitten estäisin sen, etten huomaamattani itse lokeroisi tytärtäni vaan osaisin tukea hänen minuuttaan? Minun pitää olla itse rohkea, se vähän häijy muija. Kiltiksi tytöksi kasvaneelle se on aika pelottava ajatus, mutta ainut keino.

2 vastausta artikkeliin “Miten kasvattaa kiltistä tytöstä häijy muija?”

  1. Amen!
    Ja kun tarpeeksi moni jaksaa olla häijy muija, lopulta toivottavasti naisistakin aletaan puhua vahvoina ja määrätietoisina häijyjen ja hankalien sijaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.