Pyykinpesu, tuo naisten intohimo

Olin tyttöjen illassa. No okei, ehkä pitäisi sanoa naisten illassa, sillä olimme kaikki yli kolmekymppisiä, siististi pukeutuneita ja joimme sivistyneistä laseista viiniä samalla kun maistelimme graavilohta ja -siikaa. Paitsi ne kaksi raskaana olevaa.

En kuitenkaan olisi osannut etukäteen arvata aihetta, joka herätti kolmekymppisten naisten sielun palamaan, nostatti kirvottavimmat kommentit ja intohimoisimman väittelyn. Nimittäin pyykkääminen!

Olin tästä hitusen hämmentynyt. Siksipä tunsin tarvetta jaotella meidät naiset ilmi tulleiden tunnustusten myötä kolmeen erilaiseen pyykkääjäkastiin: kuivausrumpuaddikteihin, neuroottisiin nillittäjiin ja laiskoihin luusereihin.

Kuivausrumpuaddikti

On nimensä mukaisesti täysin hurahtanut kuivausrumpuihin. Hän puhuu niiden puolesta niin taitavasti, että möisi niitä vaikka metsän keskellä ilman sähköä elävälle erakolle.

Kuivausrumpu on pelastanut pyykkääjän kaikelta: ympäri asuntoa lojuvilta pyykkitelineiltä, silittämiseltä, jopa ylitsepursuavilta kaapeilta. Lakanoita ei esimerkiksi tarvita kuin yksi pari, kuivausrummussa kun voi kätevästi pyöräyttää ne yhdet ja ainoat kuiviksi!

Tälle pyykkääjälle on aivan turha väittää, että kuivausrumpu kuluttaa vaatteita. Jos vaate kuluu pilalle, sitten ostetaan uusi tilalle. Kuivausrumpu on tullut jäädäkseen.

Neuroottinen nillittäjä

Ei voisi kuvitellakaan käyttävänsä kuivausrumpua. Pyykin parissa puuhataan pitkään ja pieteetillä. Silittäminen, viikkaaminen ja ylipäätään kaikki pyykkien pikkutarkka hypistely on tälle pyykkääjätyypille suuri nautinto.

Ja mankeli, ah, ihana mankeli! Mikään ei ole rentouttavampaa kuin lakanakaappiin (tietenkin lakanoilla on oma kaappi) millintarkasti viikatut, täysin rypyttömät pussi- ja aluslakanat.

Eräs juhlissamme ollut neuroottiseksi nillittäjäksi tunnustautuva nainen oli muuten kertonut pyykkäysinnostuksestaan psykologilleen. Tälle neuroosi oli tuttu. ”Pyykkääminen on ainut asia, jota te kolmekymppiset naiset voitte enää elämässänne hallita”, psykologi oli sanonut.

Laiskat luuserit

Eivät mankeloi tai silitä. He tunkevat koneen liian täyteen, joten vaatteet jäävät aina ryppyisiksi. Värikkäät ja valkoiset vaatteet voi ihan hyvin pestä sekaisin. Ja mankeli, sellaisen tämä pyykkääjä on nähnyt ehkä joskus lapsena.

Laiskan luuserin pyykit saavat kuivaa ympäri kotia missä sattuu. Lakanan voi heittää vaikka ovenkarmin päälle. Vaatteet ostetaan sen mukaan, etteivät ne rypisty. Kauluspaidat viedään mieluummin pesulaan kuin kaivetaan silitysrauta esiin.

Tunnustan, kuulun viimeiseksi mainittuun ryhmään. Mutta meillä on muotoon ommellut aluslakanat, ei kai niitä edes voi mankeloida? Ja silittäminen, kuka sitä nyt lasten kanssa jaksaa? Värikkäät ja valkopyykit sentään pyrin pesemään erillään (tai heittämään värinkerääjäliinan mukaan).

Että näin. Mistäköhän miesten illoissa puhutaan?

Kun äidit metsästävät Pokémoneja

”Mennäänkö vaunulenkille pelaamaan Pokémon Go:ta?”

”Joo, mennään! Tilasin jo käsintehdyn Team Valor -lippiksenkin.”

”Tän puhelimen saa tosi kätevästi pystyyn vaunujen kuomuun. Ei ees näytä siltä, että pelaisi.”

”Mä pidän puhelinta mukitelineessä ja kosken sitä koko ajan sormella, niin tunnen värinän.”

”Ai sä sait Seelin. Mulla tulee siitä aina mieleen (laulaja) Seal.”

”V*tun Bulbasaur, älä karkaa!”

”Lapset hermostuu. Lahjotaan ne hiljaiseksi jätskillä.”

”Meidän vessasta löytyi Jynx. Haluutko tulla käymään ja kattomaan? Olisko muuten hyvä iskurepliikki?”

”Monta munaa oot tähän mennessä hautonut? 37! Oot kyllä aikamoinen munahaukka.”

”Ollaan tosiaan vähän erilaisella munametsällä nykyään.”

Kiitos ja anteeksi vaunulenkkiseurasta Iina 😀

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.