Isän vuoro jäädä kotiin

Hoitovapaani vetelee viimeisiään. Viikon päästä palaan töihin ja lasten isä jää kotiin loppuvuodeksi. Tunnen tästä järjestelystä vaihdellen riemua ja pientä haikeutta, mutta ennen kaikkea kiitollisuutta.

Eihän tällainen järjestely mikään itsestäänselvyys ole. Isistä vain viitisen prosenttia jää kotiin hoitamaan lasta kotihoidontuella. Miten minulla sattuikin niin hyvä tuuri, että mieheni on siihen valmis?

Tapasimme mieheni kanssa 23-vuotiaina. Ei silloin tullut mieleen kysellä, että olisitko muuten valmis jäämään kotiin lasten kanssa. Pelkkä ajatuskin lapsista tuntui omassa elämässä tuolloin absurdilta.

Mutta tässä sitä nyt ollaan. Ja molemmat vielä tyytyväisinä tähän ratkaisuun. Vau.

Isän vuoro viedä lapset pallomereen.
Isän vuoro viedä lapset pallomereen.

Olemme tehneet mieheni kanssa kotivuoronvaihdon jo kerran aiemminkin. Esikoisen ollessa 1,5-vuotias palasin töihin ja isä otti kotiarkivetovastuun puoleksi vuodeksi. Muistelen tuota aikaa edelleen lämmöllä. Sain hetken ajan kaiken: sekä työn että kodin ilman huonoa omaatuntoa jommasta kummasta.

Ruuhkavuodet loistivat poissaolollaan, koska kotiin ja kokkaamaan ei ollut kiire. Lapsen pitkistä hoitopäivistä ei tarvinnut ahdistua, koska hän oli jo valmiiksi kotona. Isä hoiti juoksevat käytännön asiat sillä aikaa, kun itse olin töissä. Kaikki nauttivat.

Vaikka miten yritän, en keksi tästä järjestelystä mitään huonoa. Oikeastaan vähän pelottaa, että voiko kaikki mennä taas yhtä hyvin.

Isän vuoro lohduttaa, jos lasta harmittaa.
Isän vuoro lohduttaa, jos lasta harmittaa.

No okei, rahallisesti otamme tästä järjestelystä takkiimme. Mieheni tienaa minua enemmän ja on kaiken lisäksi yrittäjä. Mutta minä olen aina ollut suunnitelmallinen raha-asioissa, joten tyhjän päälle emme putoa.

Olen muun muassa alkanut säästää molempien lasten hoitovapaata varten jo ennen kuin raskaustesti on näyttänyt plussaa. Toki tiedostan, että tätä ovat tukeneet vakituinen työpaikka ja tasainen tulovirta.

Ja onhan meillä myös kotihoidontuki, Helsingin tarjoama kuntalisä sekä lapsilisät, joista kertyy noin 700 euroa kuussa. Jos äidit pärjäävät tällä rahalla, mikseivät isätkin?

Isän vuoro kokata perheelle joka päivä tällainen herkkuaamiainen. Muahahahahaa.
Isän vuoro kokata perheelle joka päivä tällainen herkkuaamiainen. (Saahan sitä toivoa.)

Me teemme tämän valinnan, koska pystymme siihen. Koska haluamme ja toisaalta myös voimme kohdella sekä meitä aikuisia että lapsia tasa-arvoisesti. Nyt molemmat lapset saavat olla kotona 1,5 vuotta äidin kanssa ja puoli vuotta isän kanssa. Olen siitä aika ylpeä.

Vaikka lapseni eivät ensimmäisiä vuosiaan tulekaan itse muistamaan, he varmasti kuulevat hoitojärjestelyistä kasvaessaan. Näin he toivottavasti oppivat tasa-arvoisiksi itsekin. Siihenhän tässä pyritään.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Bodom ja muita leffa-arvioita naisnäkökulmasta

Bodom elokuva arvio

Bodom: Suomalainen kauhuleffa kuulostaa ajatuksena vaivaannuttavalta ja trailerin perusteella vaikutti aika tylsältä. Leffateatterissa yllätyin iloisesti. Valkokankaalla näkyy nimittäin naisenergiaa! Naiset eivät ole tässä leffassa mitään hentoisia objekteja. Pitäisikö sanoa, että veri lentää tasapuolisesti?

Kauhuleffaksi Bodom on ihan kelpo elokuva, eikä juoni ole ennalta-arvattava. Toki suomalaisen kauhun on käytännössä mahdotonta kilpailla rahakkaiden Hollywood-tuotantojen kanssa, mutta näillä mennään. Hollywoodilla ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä) hurmaavan räiskyvää Mimosa Willamoa. Bodomin ensi-ilta 19.8.

Bad Moms

Bad Moms: Äiti on paha ja villi, kun se rellestää supermarketissa ja puhuu tisseistä. Sori vaan, mutta näkee, ettei leffan käsikirjoittaneilla miehillä (jotka vastaavat myös Kauhea Kankkunen -elokuvasta) ole hajuakaan äitien sielunelämästä. Me nimittäin pystymme halutessamme paljon, paljon villimpään menoon kuin mitä tämä elokuva antaa olettaa.

Toki leffan sanoma on hyvä: älkää äidit moittiko itseänne ja toisianne, olette mainioita kaikki. Mutta en silti pääse yli siitä, että kun mieskäsikirjoittajat kirjoittavat miehistä, he saavat bilettää niin että taju lähtee, hotellihuoneesta löytyy elävä tiikeri, joku kidnapataan ja tatuoidaan. Naiset taas pistetään tappelemaan keskenään koulun vanhempaintoimikunnan puheenjohtajuudesta. Huoh.

Tarzanin legenda

Tarzanin legenda: Edes Alexander Skarskårdin vatsalihakset eivät pelasta tätä elokuvaa. Sen juoni ja toteutus on surkea. Suurimman osan ajasta Jane roikkuu köytettynä uhrina ja odottaa pelastajaansa. Spoileri: Lopuksi hän täyttää velvollisuutensa naisena ja synnyttää Tarzanille lapsen. Voiko olla stereotyyppisempää asetelmaa? Haukotus.

Valokuvat Finnkinon nettisivuilta.
Valokuvat Finnkinon nettisivuilta.

Suuri Puhallus 2: Leffa kertoo taikureista, jotka varastavat pahiksilta isoja summia rahaa näyttävillä taikatempuilla. Yllättävää kyllä, kakkososa oli mielestäni ykkösosaa parempi. Tässä leffassa mentiin suoraan asiaan eikä selitelty, ja elokuva piti otteessaan loppuun asti.

Parasta leffassa oli hurmaava Lizzy Caplan. Miesseuran mielestä roolihahmo oli liian sählä, mutta minua se ei haitannut ollenkaan.  Sydämeni sykkii nimenomaan höpsöille naisroolihahmoille, jotka silti rokkaavat.

Mitä elokuvia te olette viime aikoina käyneet katsomassa? Itse haluaisin nähdä ainakin vielä Ghostburstersin.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.