Kun unelmat eivät toteudukaan

”Kun vain uskallat unelmoida, voit tehdä mitä vain. Voit saavuttaa kaiken. Unelmat on tehty toteutettaviksi.” Näinhän sitä sanotaan ja näin minäkin haluaisin uskoa.

Mutta on myönnettävä totuus. Kaikki unelmat eivät toteudu.

Minusta tästä puolesta unelmointia puhutaan liian vähän. Sorrun itsekin liian helposti tsemppaamaan murtunutta läheistä saati itseäni, että kyllä se siitä ja kaikella on tarkoitus. Mutta entä jos ei ole? Kaikella ei ole.

Meitä myös pelotellaan unelmien kautta tosi paljon. Tartu unelmiin nyt, elämä on niin lyhyt. Kadut eniten kuolinvuoteellasi tekemättäjättämisiä. Mutta jos teki ja yritti, eikä onnistunut? Hukkasiko silloin elämänsä vääriin asioihin? Elikö väärin?

Moni haaveeni ja unelmani on toteutunut. On myös niitä, jotka eivät ole. Eivätkä tule koskaan toteutumaankaan. Se kirpaisee. Tulee petetty olo, kun on käyttänyt aikaa ja energiaa asioihin, jotka eivät lopulta johtaneetkaan mihinkään. Eivät edes siihen kaikella on tarkoituksensa -ajatukseen.

Unelmien täyttyminen ei myöskään jakaudu tasaisesti. Jotkut saavat kaikki unelmansa toteen, kun toiset eivät saa yhtäkään. Onko se epäreilua? On. Mutta sille ei voi mitään. Se ei ole meidän käsissämme. Unelmista ja niiden toteutumisesta ei voi suorittaa kristillistä tasajakoa.

Suurin osa meistä epäonnistuu paljon useammin kuin onnistuu. Suurimmasta osasta ei koskaan tule parasta siinä jossain. Me jäämme keskinkertaisiksi ja katsomaan vierestä, kun joku muu saa sen, mistä haaveilimme. ”Amerikkalainen unelma” jää toteutumatta. Mitä silloin tehdään?

Silloin kai luovutetaan. Surraan. Odotetaan, että helpottaa. Ilo ei ole ikuista, mutta ei ole surukaan.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Rönsyilevän överi Villa Angelica

Tänne on pakko päästä kerran kesässä. Ja täällä ollessa mietin, miksen käy joka viikko. Helsingin Meilahdessa sijaitseva Villa Angelica (Tamminiementie 3) on niin ihanan överi kartano joka paikasta pursuvine kukkakimppuineen, kynttilöineen, eriparitekstiileineen ja herkullisine kakkuineen. Meilahden mutsi, jos et ole käynyt niin veikkaan, että tämä on ihan sinun paikkasi!

Kukilla vuoratut pyörät toivottavat tervetulleeksi.
Kukilla vuoratut pyörät toivottavat tervetulleeksi.
Puutarhassakin on leppoisaa istuskella.
Kahvinsa voi nauttia joko sisällä tai ulkona tunnelmallisessa puutarhassa.
Kakkuja on tarjolla vaikka miten paljon.
Kakkuja on tarjolla vaikka miten paljon.
Tämä omenapiirakka on to die for.
Tämä omenapiirakka on to die for.
Hyvää on juustokakkukin.
Hyvää on juustokakkukin. Seurasta puhumattakaan. Tuo 1-vuotias vaatii nykyään osansa kaikesta, mitä aikuiset syövät.

Oikeastaan minulle on tutumpi kivenheiton päässä Villa Angelicasta sijaitseva Tamminiementien kahvila, mutta se on tänä kesänä remontissa. Villa Angelica on kuitenkin olemukseltaan ja tarjoiluiltaan ihan samanlainen ja saman omistajan pyörittämä.

Villa Angelicasta löytyy loputtomasti (vähän omituisiakin) yksityiskohtia.
Villa Angelicasta löytyy loputtomasti (vähän omituisiakin) yksityiskohtia.
Kyllä tuohon kehtaa istahtaa kahvittelemaan ja juoruilemaan kavereiden kanssa.
Kyllä tuohon kehtaa istahtaa kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa kavereiden kanssa.

Googlailemalla paikasta löytyi jonkin verran valitusta. On nuhjuista, palvelu on hidasta, kakut loppu, liian kallista… Äh, lopettakaa turha marina, sanon minä.

Paikan viehätys on nimenomaan sen rosoisuudessa ja rönsyilevyydessä. Minusta on vain hauskaa käydä välillä paikoissa, joiden ei-niin-pilkun-tarkka olemus on just se juttu. Kahvia ja teetäkin saa santsata vaikka viisi litraa, jos siltä tuntuu.

Itse viihdyn yleensä parhaiten ulkoterassilla. On niin ihana katsella puutarhaa, nauttia lämmöstä ja herkutella.
Itse viihdyn yleensä parhaiten terassilla. On niin ihana katsella puutarhaa, nauttia kesästä ja herkutella.
Miksikäs näitä sanotaan, reliefeiksi? Tykkään.
Lasimaalaus minun makuuni.
Kartanossa on useita huoneita. Jokainen on sisustettu hieman eri tyyliin.
Kartanossa on useita huoneita. Jokainen on sisustettu hieman eri tyyliin.

Villa Angelican pihalla myös lapset pystyvät kirmailemaan. Vierestä tosin menee autotie, joten täysin vartioimatta heitä ei voi jättää. Kartanon mailla on myös leikkimökki, mutta se oli jostain syystä suljettu.

Vähän matkan päässä Villa Angelicasta oli leikkimökki, mutta se oli suljettu. Vaan ei huolta, lapset kehittävät leikin vaikka risuista.
Vaan kuka sitä leikkimökkiä edes tarvitsee? Lapset kehittävät leikin vaikka risuista.
Ei paha.
Paikka oikein henkii kiireetöntä tunnelmaa.
Komea kartano.
Rakennus on komea kuin mikä. Siellä järjestetään myös häitä.

Hassua, kun luen muiden blogeja tai somepäivityksiä, tuntuu, että kaikki muut tekevät aina kaikenlaista hienoa ja minä vain kykin kokkaamassa ja siivoamassa kotona. Mutta nyt, kun blogin kautta tulee kiinnitettyä enemmän huomiota tuttuihinkin paikkoihin ja puuhiin, tajuan, että kyllähän sitä itsekin tulee tehtyä vaikka ja mitä.

Mihinkäs sitten seuraavaksi?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.