Valitsen mieluummin ruokailon kuin ruokainhon

Ruoasta on tullut meille kamalan vaikea asia. Näin ajattelin seuratessani keskustelua, jonka käynnisti ravitsemusterapeutti Hanna Partasen haastattelu Helsingin Sanomissa.

Hannan kommenttien mukaan ruoan ei aina tarvitse maistua hyvältä, sillä jos se on kovin maukasta, sitä saatetaan syödä liikaa ja lihoa. Perusjees-ruoan pitäisi riittää, ihmiset hifistelevät liikaa ruoan kimpussa. Hannan kotona herkutellaan jutun mukaan todella hyvällä ruoalla vain kerran kuussa, muuten sitä tulisi syötyä liikaa.

Hannan kollega, ravitsemusterapeutti Leena Putkonen huomautti olevansa täysin eri mieltä Se erilainen fitness-bloginsa Facebook-sivulla. Leenan mielestä liiallisen syömisen syyt ovat syvemmällä kuin ruoan maussa. Hän toivoisi, että ruoan energiapitoisuuksien sijaan keskityttäisiin puhumaan tietoisesta syömisestä ja iloittaisiin ruoasta.

Hannan kommentit saivat minut ajattelemaan ja pohtimaan omia ruokatottumuksiani, Leenan sanat taas huokaisemaan helpotuksesta.

ruokailo2

Voi, kun ruoka olisikin vain ruokaa. Mutta kun ei se ole. Se on tapa päteä, osoittaa ylemmyyttä, syyllistää, jopa rankaista (yleensä itseään). Sen äärellä selitellään, anteeksipyydellään, tunnetaan huonommuutta.

Tällaisesta suhtautumisesta on ruokailo kaukana. Se on ruokainhoa. Eikä inhosta yleensä hyvä seuraa. Inhon sijaan ruokakeskusteluun tarvittaisiin armoa, armoa ja armoa. Sekä itseä että toisten valintoja kohtaan.

Olen huomannut, että ruokaan ja ruokailutilanteisiin liittyy hirveästi epäonnistumisen tunteita. Tiedämme, miten meidän pitäisi syödä, mutta emme läheskään aina onnistu siinä. Se on otollista maaperää ruokainholle.

Ruokailo on sen sijaan ainakin minulle ajatuksena helposti lähestyttävä. Tulkitsen sen niin, että ruoasta on lupa nauttia. Vaikka se ei aina sisältäisikään optimoituja energiamääriä ja olisi joskus vähän epäterveellistäkin.

IMG_0012

Itse en ole missimitoissa, mutta en sairaalloisen lihavakaan. Olen taipuvainen herkuttelemaan makealla, välillä syön pitsaa. Toisinaan taas syömme koko perheen kesken kvinoaa, parsakaalia ja tofua.

Ei-niin-timmistä kropastani näkee, että ruoka ja herkut maistuvat ehkä vähän liikaa. Toisaalta ihoni voi kosmetologin mukaan niin hyvin, että syön selkeästi oikeita asioita. Olenko nyt siis onnistuja vai epäonnistuja?

En tiedä, onko sillä lopulta mitään väliä. Sen kyllä tiedän, että kun lopetin kyttäämästä omia syömisiäni, aloin voida henkisesti paljon paremmin. Ennen söin suklaata salaa itseltänikin, nyt nautin siitä tietoisesti. Yleensä silloin tulee syötyä muutama pala eikä koko levyä.

Väitän, että hölläämällä olen oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin, vaikkei se ihan helppoa olekaan. Varsinkin, kun häiritsevää hälinää on joka puolella.

Minulle kävikin jännä juttu, kun olin kotona hetken yksikseni ilman lapsia. Ajattelin, että heittäydyn sohvalle ja kaivan kaapeista kaikki herkut esiin. Sen sijaan kroppani aivan selvästi kaipasikin kevyttä ja kasvispitoista ruokaa. Yllätyin, iloisesti.

Kyllä tämä tästä, välillä herkutellen, välillä kevennellen. Rennolla otteella. Eikö vaan?

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Kuukauden nainen: livekuvittaja Linda Saukko-Rauta

Mitä tekee livekuvittaja? Piirtää sarjakuvamaiset muistiinpanot puheesta tai esityksestä reaaliajassa. Kun yleisö keskittyy katsomaan lavalle ja kuuntelemaan esiintyjää, jyväskyläläinen Linda Saukko-Rauta tuijottaa kynä kädessä iPadin ruutua ja piirtää muistiin puheen tärkeimmät pointit. (Ylläoleva kuva on lainattu Lindan yrityksen nettisivuilta.)

Esityksen lopuksi, tai välillä jo sen aikana, Lindan piirustuksia heijastetaan valkokankaalle yleisön nähtäväksi. Lindan työskentelyä voi siis seurata samaan aikaan puheen kanssa.

Linda ei tiedä puheiden sisältöä etukäteen, vaan luo kuvansa juuri sillä hetkellä. Esityksen päätteeksi katsojat voivat palauttaa piirroksen avulla mieleensä mitä puhuttiin. Olisipa opiskelijana luennoilla ollut aina käytössä oma livekuvittaja!

Linda kuvittamassa Ping Helsinki -tapahtuman puhetta. Kuva täältä.
Linda kuvittamassa Ping Helsinki -tapahtuman puhetta. Kuva täältä.

Tutustuin Lindan työhön Ping Helsinki -tapahtumassa, enkä ollut ainut hänen taidoistaan vaikuttunut. Ammattinimike oli monelle muullekin tapahtumaan osallistuneelle ihan uusi ja Lindan taitoja ihailtiin niin Pingissä kuin sen jälkeen somessa.

Linda siis onnistui hurmaamaan työllään koko Suomen somekerman. Ja erottumaan satojen kovien tekijöiden joukosta juuri sillä omalla jutullaan. Aplodeja!

Linda on koulutukseltaan kieltenopettaja, mutta hän on pitänyt useamman vuoden ajan Saukon taivaspaikka -sarjakuvablogia. Hän aloitti julkisen piirtämisen ”Facebookin alkuhämärissä” ja on sittemmin tehnyt siitä ammatin.

Viime syksynä Lindasta tuli täysipäiväinen yrittäjä, eikä hän kuulemma ole katunut. Linda on piirtänyt vaikka mitä niin suurille kuin pienille yrityksille, yhteisöille, kunnille ja korkeakouluille.

Pakko laittaa tämä Lindan tuorein sarjis tähän, samaistun. Kuva täältä.
Pakko laittaa tämä sarjis tähän, samaistun ihan ilman deadlinejakin. Kuva Saukon taivaspaikka -blogista, saat sen isommaksi tästä.

Vaihdoin Pingissä Lindan kanssa muutaman sanasen. Linda ehkä hieman hämmentyi kaulallani keikkuneesta puuhkasta ja kuohuviinin takia kuplivasta olemuksestani. Hän ehkä mietti, että apua, ei puuhkaa ainakaan tämän kaulan ympärille, jookos?

Todettakoon se nyt tässä: ei tarvitsekaan pyöriä puuhka kaulalla minglaamassa, jos se ei ole oma juttu. Itse olisin ihan uunona, jos minun pitäisi yhtäkkiä alkaa piirtää kaiken kansan edessä. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme, eikä meidän tarvitse olla samanlaisia.

Lindan edustama livekuvittaminen on siitäkin hieno ammatti, että se on esimerkki tulevaisuuden töistä. Monella alalla pohditaan mitä tulevaisuus tuo, tarvitaanko minua enää, löydänkö enää mitään muuta työtä?

Tai voihan sitä ajatella niinkin, että mitä vähemmän meitä ihmisiä tarvitaan niin sanottuihin perustöihin, sitä enemmän meille vapautuu mahdollisuuksia toteuttaa itseämme entistä luovemmin. Eikä se voi ihmisen itsensä kannalta olla koskaan huono juttu.

Aiemmat Kuukauden naiset

Toukokuu: ravintoloitsija Kristiina Fekete

Huhtikuu: kosmetologi Eila Hellgren

Maaliskuu: mentalisti Jenni Sofia

Helmikuu: ravitsemusterapeutti Leena Putkonen

Tammikuu: Finnish Nightmaresin keksijä Karoliina Korhonen

Naiseudesta-blogin Kuukauden nainen -nimityksen saa suomalainen nainen, joka uskaltaa kulkea omaa polkuaan. Hän on joko löytänyt tai löytämässä oman juttunsa, jota tekemällä hän osaltaan parantaa maailmaa.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.