Pinkkien pikkutyttöjen puolustuspuhe

pinksuperman

Pinkit tyttöjen vaatteet herättävät nykyajan tiedostavissa vanhemmissa yllättävän paljon tunteita. Niin minussakin. Taidan silti olla eri mieltä tämän hetken yleisen mielipiteen kanssa, sillä minun mielestäni tytöt saavat pukeutua pinkkiin. Olen jopa valmis kannustamaan heitä siinä.

Vanhemmat tuntuvat tätä nykyä ajattelevan, että tytön pukeminen pinkkiin on noloa, vanhanaikaista ja niin kovin stereotyyppistä. Tasa-arvoa on, että tytöt kulkevat mahdollisimman unisex-tyylisissä vaatteissa. Rinta rottingilla kehutaan, että minun tyttöni on poikatyttö, joka ei mallaile peilin edessä vaatteita, vaan rymyää metsässä poikien kanssa.

Missään ei silti ole sanottu, että pinkkiin pukeutuminen estäisi tämän metsässä rymyämisen. Mitä väliä vaatteen värillä on, kun kiipeilee puuhun? Jos sinne ylipäätään edes haluaa kiivetä.

Kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta, josta kirjoitin aiemmin aikuisten kohdalla: pinkin värin ajatellaan tekevän kantajastaan heikomman ja tyhmemmän. Sen, minkä väriset vaatteet tytöllä on päällään, ei pitäisi kuitenkaan määrittää häntä tai hänen arvoaan ihmisenä mitenkään.

Tiedostavat vanhemmat kompastuvatkin pinkkiä arvostellessaan omaan nokkeluuteensa: he nimenomaan arvottavat lastaan värin perusteella. Minkä tahansa värin tai vaatteen arvostelu ja väheksyminen – siis myös pinkin – on kannanottamista lapsen ulkonäköön ja vaatevalintoihin. Jos kiellämme tytöiltä pinkit vaatteet, silloinhan me oikeastaan sanomme, että ulkonäöllä ON väliä.

Tytöllä pitää olla oikeus nauttia siitä, että hän on tyttö. Jos se onnistuu pinkkien vaatteiden ja prinsessaleikkien avulla, antaa palaa. Tyttöjen ei pitäisi joutua häpeämään, jos he haluavat niin sanotusti koreilla vaatteilla. Se, että iloitsee omasta peilikuvastaan, ei sulje pois sitä, etteikö vähän ajan päästä voisi harjoittaa myös tulevan nobelistin taitojaan.

Onneksi pikkutytöt ovat päättäväisiä tapauksia, jotka eivät niin vain luovuta. Tiedän vanhempia, jotka ovat sopineet jo ennen lapsen syntymää, että pinkkiä ei tälle lapselle pueta. Tarpeeksi monen vaatetaistelun jälkeen vanhemmat ovat kuitenkin lopulta taipuneet. Selvä, käytä sitten näitä prinsessahörhelöitä, se on kaikille helpompaa. Näille tytöille haluan sanoa: hyvä te! Olette taistelleet asian puolesta, johon uskotte. Tästä piirteestä on varmasti hyötyä myöhemminkin elämässä.

Joskus pinkit prinsessat olivat saduissa niitä, jotka vain istuskelivat passiivisina odottamassa pelastajaansa. Mutta eivät ole enää. Aivan yhtä hyvin voimme kertoa lapsillemme tarinoita prinsessoista, jotka pystyvät mihin vain. Nämä prinsessat kiipeävät ihan itse alas tornista, lävistävät vaaleanpunaisella miekallaan uhkaavan lohikäärmeen, hyppäävät valkean hevosen selkään ja karauttavat helmat heiluen kohti auringonlaskua.

Seuraa blogia FacebookissaBloglovinissaInstagramissa ja Twitterissä.

Osuvaa parodiaa asenteista

Joskus yhteiskunnalliset asenteet paljastuvat näennäisesti pienten asioiden kautta. Nyt löytyi yksi sellainen helmi.

Törmäsin pari päivää sitten Twitter-tiliin nimeltä manwhohasitall, mies jolla on kaikki. Kirjoittajan idea on simppeli: @manwhohasitall kirjoittaa twiittejä työkenteleville miehille ja isille, mutta ne on muotoiltu niin, miten naisille ja äideille yleensä puhutaan.

Päivän oivallukset ja naurut ovat taatut, katsokaa vaikka.

manwhohasitall2 manwhohasitall1

PS. Naiseudesta-blogin Twitter-tili löytyy täältä. Olen melko uusi käyttäjä, joten vinkkaa ihmeessä itsestäsi ja muista kiinnostavista seurattavista!