Teille, kohtukuoleman kokeneet

Joskus elämässä tapahtuu niin rankkoja asioita, että ne saavat kyseenalaistamaan koko elämän merkityksen. Kipeimmin sitä tulee pohtineeksi, kun menettää rakkaan ihmisen.

Valokuvaaja Kaisu Joupin Tyhjä syli -kirja kertoo valokuvien avulla naisista, joiden lapsi on kuollut kohtuun. Aihepiiri koskettaa välillisesti minuakin.

Minulla on eno, jota en koskaan tuntenut. Kuten kirjan naisten vauvat, hänkin syntyi kuolleena. Vaikkei minulla ollut alunperinkään mahdollisuutta tutustua enooni, hän on silti opettanut minulle paljon.

Enoni on ollut läsnä läheisteni puheissa ja ajatuksissa niin kauan kuin muistan. Hänen olemassaoloaan ei ole koskaan piiloteltu tai tapahtunutta salattu, vaan olen kuullut hänestä jo pikkutytöstä asti. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka innokkaasti häntä odotettiin, mutta kuinka nuo odotukset eivät koskaan täyttyneet. Kuinka paljon menetys sattui ja kuinka haikeaa sen käsitteleminen vielä vuosikymmenien jälkeenkin on.

Tyhjasyli

Samaan aikaan olen kuitenkin nähnyt, että raskaasta menetyksestä huolimatta läheiseni ovat pystyneet jatkamaan elämäänsä. Että suru ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Eivätkä nuo tunteet katoa, vaikka menetyksestä olisi yli puoli vuosisataa.

Enoni avulla olen myös jo hyvin nuoresta tiennyt, että me ihmiset olemme hauraita. Mutta samalla olen ymmärtänyt, että tuossa hauraudessa piilee suuri vahvuus. Se, joka uskaltaa itkeä, ikävöidä ja kaivata, onkin lopulta vahvempi kuin se, joka kieltää itseltään nuo tunteet. Myös Tyhjästä sylistä on aistittavissa samoja tunnelmia.

Enoni on opettanut minulle asioita vielä aikuisenakin. Olen ajatellut häntä molemmissa raskauksissani. Yllättävää kyllä läheinen esimerkki siitä, että näinkin voi käydä, on jopa rauhoittanut helposti huolestuvaa mieltäni. Pelko lapsen menetyksestä ei ole ollut mystinen ja kasvoton asia, vaan totta ja mahdollista. Se teki pelosta pienempää.

tyhjäsyli2

En tiedä olisinko oppinut näitä asioita ilman enoani. Olenkin niistä hänelle kiitollinen. Nuo opit vaikuttavat minussa, jo kolmannessa sukupolvessa, ja aion kertoa enostani myös omille lapsilleni. Uskon, että jokaisella tähän maailmaan syntyneellä on oma, erityinen syynsä käydä täällä. Enoni minulle opettamat asiat toivottavasti toimivat esimerkkinä tästä.

Toivon valtavasti voimia teille, kohtukuoleman kokeneet äidit. Olette joutuneet kohtaamaan mittaamattoman suuren menetyksen. Lapsenne ja te itse muistutatte meitä kaikkia siitä, mikä elämässä on tärkeintä.

Vältä somesekoilu + näin seuraat

Somemaailma ja tosielämä tuntuvat olevan tällä hetkellä aikamoisessa ristiriidassa keskenään. Toimittajana minulla on vain yksi pyyntö: hieman malttia ennen juttujen jakamista.

Ammattikunnalleni opetetaan, että tieto pitää tarkistaa ainakin kolmesta eri lähteestä ennen kuin sitä voi julkaista. Somemaailmassa sitä tekee tuskin kukaan, mutta tällä karvalakkiversiolla tiedonhausta pääsee jo pitkälle.

  1. Googlaa ennen kuin jaat. Hakukoneet eivät ole aina oikeassa, mutta yleensä jo yhden avainsanan näppäilyllä selviää, onko jakamasi teksti tarkoitettu esimerkiksi parodiaksi.
  2. Kyseenalaista ja luota intuitioon. Jos somessa leviävä väite herättää vähänkään epäilyksiä, palaa kohtaan yksi.
  3. Some ei ole yhtä kuin media. Medialla on valta ja vastuu välittää tietoa. Jos se julkaisee vääriä faktoja, aiheesta on tehtävä viipymättä vähintään oikaisu. Somessa kuka tahansa voi väittää mitä tahansa joutumatta vastuuseen sanoistaan.

Mutta ei some silti paha asia ole. On älyttömän hienoa, että jokaisella sitä käyttävällä on mahdollisuus olla suoraan yhteydessä vaikkapa maamme valtiovarainministeriin. Jos tekee mieli naputtaa siitä, mihin tämä maa on mennyt, mitä jos naputtaisit suoraan Alexander Stubbille twiitin mietteistäsi?

Naiseudesta-blogikin löytyy somekanavilta, tällä hetkellä Facebookista, Bloglovinista ja uusimpana Twitteristä. Jaan niissä omien tekstieni lisäksi myös muita blogini aihepiiriin liittyviä kiinnostavia, ajatuksia herättäviä linkkejä. Luonnollisesti sellaisia, joiden faktat ja tekijänoikeudet olen etukäteen tarkistanut.

Tervetuloa seuraamaan!